SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman: Hallitus on epäonnistunut kaikissa työllisyys- ja taloustavoitteissaan – SDP kutsuu oppositiopuolueet välikysymykseen

Puheessaan Lindtman arvioi hallituksen epäonnistuneen kaikissa keskeisissä talous- ja työllisyystavoitteissaan. Hänen mukaansa myös hallituksen oma tilannekuva kertoo kaiken olennaisen.

– Kun valtiovarainministeri Purra itse myöntää, ettei hallitus onnistu tavoitteissaan, se ei ole enää mielipidekysymys. Se ei ole enää mitään oppositiopolitiikkaa. Se on otettava kiistattomana tosiasiana, Lindtman toteaa.

Kehysriihessä hallitus löi lopullisesti hanskat naulaan ja keskittyi lähinnä turvaamaan omille eturyhmille jaettuja veronkevennysetuja. Laskun maksajaksi Euroopan epäonnistuneimmalle talouspolitiikalle löytyi jälleen kerran julkinen terveydenhuolto, vanhukset, vammaiset ja työttömät.

Lindtmanin mukaan Suomi ansaitsee vihdoin uuden suunnan.

– Suomi ei tarvitse hallitusta, joka heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa, vaan päättäjät, jotka tunnustavat tulokset ja kantavat vastuunsa. Siksi kutsumme oppositiopuolueet mukaan välikysymykseen. Sillä yksi asia on varma: Suomi ansaitsee parempaa.

Puheessaan Lindtman suuntasi katseen vahvasti jo tulevaan. Puoluevaltuuston kokouksessa julkaistiin SDP:n poliittinen ohjelma, joka tähtää yli vaalikausien.

– Tavoitteenamme on ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä, maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointivaltio vuonna 2035.

–  Tämä ohjelma, tämä visio on rakennettu yhdessä. Sen laatimiseen on osallistunut tuhansia ihmisiä. Se on peruskivi, jonka varaan rakennamme vaihtoehtomme tuleville vuosille, Lindtman lupaa.

Lue Antti Lindtmanin puhe 25.4. kokonaisuudessaan alta:

(Muutokset puhuttaessa mahdollisia)

Hyvät ystävät, toverit,
 
Tuon teille terveisiä Barcelonasta, jonne viime viikonloppuna kokoontui yli 4000 keskustavasemmistolaista vaikuttajaa, tutkijaa ja aktivistia – mukana myös valtionpäämiehiä, kuten Brasilian Lula ja Espanjan Pedro Sánchez.

Tässä kokoontumisessa oli innostunut ja eteenpäin katsova henki. Kaikkien vaikeuksien ja haasteiden keskellä läsnä olleet ymmärsivät paremmin kuin koskaan yhden perusasian: Meidän on toimittava yhdessä.

Paradoksaalista kyllä, tuon tapaamisen hengestä on kiittäminen Yhdysvaltain presidenttiä.

Trump mobilisoi nyt ihmisiä ympäri maailmaa.

Puolustamaan planeettaa, puolustamaan kansainvälisiä sopimuksia, puolustamaan kansojen yhtäläisiä oikeuksia ja ristiriitojen ratkaisua neuvotteluilla ja kansainvälisellä diplomatialla.
 
Euroopan ja EU:n odotetaan nyt puolustavan kansainvälistä oikeutta ja kansainvälisiä sopimuksia. Sääntöihin pohjautuvaa maailmanjärjestystä. Kansainvälisiä ilmastosopimuksia.
 
Espanjan pääministeri Sánchez saattoi omien kokemusten kautta kertoa, että toisenlainen maailma on mahdollinen. 

Espanjassa työllisyyttä vahvistetaan määräaikaisten työntekijöiden asemaa parantamalla, tasa-arvoa vahvistamalla ja minipalkkoja nostamalla ja vihreään energiaan satsaamalla oikeiston raivoisasta vastarinnasta huolimatta. Ja talouden kasvaessa valtion velkaantumista vähennetään.
 
Ei yksin sen vuoksi, että Espanjan talous ja työllisyys ovat kasvaneet harppauksin – Sánchez nousee valtiollisten päättäjien eturiviin myös siksi, ettei hän ole taipunut painostuksen alla.
 
Ympäri maailman tavalliset ihmiset odottavat, että päättäjät uskaltavat puolustaa demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta, kun niitä yritetään murentaa.
 
Ja juuri siksi koko maailma katsoo nyt Eurooppaan – meidän edustamiemme arvojen vuoksi.

Ja kun maailma katsoo Eurooppaan, se katsoo myös sosialidemokratiaan. Meihin.
 
Sillä kysymys kuuluu:

Kuka puolustaa kansainvälistä oikeutta, jos Eurooppa ja me emme sitä tee?

Kuka pitää kiinni sopimuksista, jos me emme sitä tee?

Kuka sanoo, ettei suuremman voima oikeuta saneluun ja valloitussotiin, jos me emme sitä tee?
 

Hyvät ystävät,

Sodat ja konfliktit eivät ole enää kaukaista ulkopolitiikkaa. Maapallomme on yhä enemmän kuin yksi kylä; kylä, jonka yhden reunan tapahtumat vaikuttavat hetkessä kaikkiin kyläläisiin. 
 
Ensin koronapandemia, sitten Ukrainan sota, ja sen aiheuttama inflaatio ja energiakriisi. 

Kaukaisetkin maailman kriisit ja sodat tulevat lähelle, iholle. Ja nyt Iranin sota, jonka vaikutukset eivät jää Lähi-itään.

Ne näkyvät Suomessa. Ne näkyvät tankatessa. Ne näkyvät ruokakaupassa. Ne näkyvät asuntolainan koroissa.

Sota tai kriisi ei ole enää pelkkä uutinen tv:ssä. Se on osa suomalaisten arkea ja jokapäiväistä elämää.

USA:n ja Israelin aloittama sota Iranissa on vain viimeisin luku.

Siinä mitkään presidentti Trumpin sodalle asettamat tavoitteet eivät ole täyttymässä: ei Iranin hallinnon vaihtaminen, ei armeijan tuhoaminen, ja ydinohjelman lopettaminen on sekin edelleen ilmassa.

Hyökkäyksen seurauksena Iranissa sortohallinto nyt ainoastaan kiristää otettaan kansasta. 

Samaan aikaan Venäjä on vahvistanut asemaansa, kun sen myymän öljyn hinta nousee ja paisuttaa sotakassaa Ukrainaa vastaan.

Meidän viestimme on oltava täysin selvä: Suomen on seisottava horjumatta sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän puolella. Sitä on arvopohjainen ulkopolitiikka.

Ja koko Euroopan on puhuttava yhdellä äänellä. Ei hajanaisena, ei epävarmana – vaan yhtenäisenä ja päättäväisenä.

Viestimme on myös suunnattava suoraan niille, jotka yrittävät horjuttaa tätä järjestelmää.

Nato ei ole yhdenkään yksittäisen johtajan projekti. Nato, eikä Suomi Naton, EU:n ja YK:n täysivaltaisena jäsenenä, voi toimia yhdenkään suurvaltajohtajan sotkujen siivouspartiona.

Turvallisuutta rakennetaan yhteistyöllä, ei lietsomalla kaaosta.
 

Hyvät ystävät,
 
Onneksi Euroopassa olemme juuri nähneet toivon pilkahduksen.
 
Unkarin vaaleissa kansa antoi – vihdoinkin – punaisen kortin itsevaltiudelle. Se oli merkittävä viesti: ei vain Unkarille, vaan koko Euroopalle, myös Venäjälle ja myös Yhdysvaltoihin. 

Viesti siitä, että demokratia elää ja kansanvalta on vahva. Viesti siitä, että demokratia korjaa itse itseään – kun vaalit ovat vapaat ja rehelliset.  

Euroopan unioni ei voi enää toimia niin, että yksittäinen jäsenmaa voi halvaannuttaa koko unionin pitkäksi aikaa ja estää Euroopan yhteisen äänen kuulumisen maailmalla.

Sillä jos Eurooppa ei puhu yhdellä voimakkaalla äänellä, ei meidän sana maailmalla kuulu.

Hyvät ystävät,

Kun katson maailmaa ympärillämme, yksi huomio nousee erityiseen merkitykseen: Riippuvuudet fossiilisista energianlähteistä ja autoritaarisista hallinnoista tekevät meistä haavoittuvia.

Iranin sota on tästä konkreettinen esimerkki. Se paljastaa, miten syvällä fossiiliriippuvuus on meidän rakenteissa.

Riippuvuus ei ole vain energiapolitiikkaa. Se on turvallisuuskysymys. Se on talouskysymys.

Kun energian hinta nousee, se siirtyy suoraan ihmisten arkeen. Ja aina se tarkoittaa sitä, että tavallinen ihminen maksaa – joka puolella maailmaa.

Perhe maksaa. Työntekijä maksaa. Eläkeläinen maksaa. Yrittäjä maksaa.

Ratkaisu tähän ei ole lisätä itse tautia, menneen maailman riippuvuutta.

Ratkaisu ei ole palata menneeseen ja sulkea silmänsä fossiilipolttoaineiden jatkuvan käytön riippuvuudelta.

Se olisi kuin krapularyyppy sunnuntaiaamuna. Hetken helpotus, mutta pahentaa itse ongelmaa.

Meidän on vähennettävä tätä riippuvuutta. Meidän on kiihdytettävä siirtymää vihreään, uusiutuvaan energiaan ja teknologioihin. Meidän on rakennettava omavaraisuutta ja huoltovarmuutta.

Ja ennen kaikkea: meidän on tehtävä päätöksiä, jotka vahvistavat Suomea pitkällä aikavälillä, eivätkä tarjoa lyhyttä helpotusta pahanlaatuiseen addiktioon.

Hyvät ystävät,

Suomella on tässä mahdollisuus. Suomi voi tässä onnistua.

Meillä on osaamista. Meillä on teknologiaa. Meillä on Euroopan parhaiten koulutettua osaavaa työvoimaa. Meillä on teollisuutta, joka kykenee uudistumaan. 

Meillä on historia siitä, että kun Suomi tekee rohkeita päätöksiä ajoissa, niin Suomi kyllä pärjää. Se, mikä tänään näyttää vaikealta, voi huomenna olla kilpailuetu. Se, mikä tänään vaatii investointeja, on huomisen kasvua.

Kysymys kuuluu: rakennammeko tulevaisuutta – vai jäämmekö kiinni menneeseen?

Tämä päätös on meidän suomalaisten omissa käsissä.

Hyvät ystävät,

Orpon oikeistohallitus on juuri pitänyt viimeisen kehysriihensä. Ja valitettavasti se on sanottava suoraan: Suomessa on jälleen tehty heikkoja, menneen maailman päätöksiä. 

Jaettu rahaa heille, joilla sitä jo ennestään on, ja otettu säästöt heiltä, jotka jo valmiiksi ovat ahdingossa.

Viimeisessä kehysriihessään hallitus ei saanut minkäänlaista käännettä aikaan, vaikka kaikki jo tiedostavat, ettei Orpon-Purran talouslääkkeet toimi.
 
Tuloksena on menetetty vaalikausi.
 
Valtiovarainministeri sentään myönsi riihen alla lopulta sen, minkä moni meistä oli nähnyt jo kauan: hallituksen velkaantumispuheet jäivät suuriksi sanoiksi, mutta velkaantuminen ei käänny laskuun, velkaantuminen ei vakaudu – itseasiassa se vain kiihtyy.

Kaikki tämän hallituksen itselleen asettamat työllisyystavoitteet ovat nekin häipyneet katteettomien vaalipuheiden taivaille.

Kehysriihessä hallitus löi hanskat naulaan. Hallituksen talouslinjan korjausta ei nähty.

Ja samaan aikaan lasku Euroopan epäonnistuneimmasta talous- ja työllisyyspolitiikasta jälleen kerran laitetaan kaikkein heikoimpien maksettavaksi.

Onko todella niin, ettei säästöjä olisi löytynyt yksityisen terveysbisneksen tehottomista Kela-korvauksista, ei tehottomista yritystuista, eikä varakkaiden veroeduista?
 
Mutta suomalaisten eniten arvostamista palveluista kyllä löytyi. 

Kotihoivassa olevat vanhukset, järjestöissä ennaltaehkäisevää työtä suurella sydämellä tekevät ihmiset ja työelämään kuntoutuvat työttömät maksavat hallituksen epäonnistumiset omassa arjessaan.

Tämä on arvovalinta. Kylmä. Kova. Oikeistolaisen arvovalinta.

Ja tätä me emme hyväksy.
 

Hyvät ystävät,

Tämä hallitus tuli valtaan suurilla lupauksilla. Se lupasi lopettaa velaksi elämisen. Se lupasi satatuhatta uutta työpaikkaa suomalaisiin yrityksiin tämän vaalikauden loppuun mennessä. Se lupasi suomalaisille kasvua ja vaurautta.

Ja nyt, kolmea vuotta myöhemmin, valtiovarainministeri myöntää itse: hallitus ei saavuta näitä tavoitteita. 
 
Kun iltaan venyneen kehysriihen jälkeen tutkin riihen tuloksia, niin on pakko myöntää – ei meinannut uni tulla silmään. Niin järkyttäviä tämän hallituksen tulokset ovat.

Nykyiset hallituspuolueet haukkuivat joka käänteessä edellistä hallitusta sen velkaantumisesta, mutta nyt niiden itsensä aikaansaama velkasaldo ylittää reilusti edeltäjänsä lukemat – sen, joka kohtasi koronapandemian, Ukrainan sodan ja energiakriisin.

Pääministeri Orposta tuli suureen ääneen haukkumansa velkalaivan suvereeni kippari ja valtiovarainministeri Purrasta perämies ilman ruoria ja ilman suuntaa, vain sakset takataskussaan.
  
Hallituksen perintö Suomelle on, että alijäämät nousevat kehyskauden lopulla yli 17 miljardiin euroon vuodessa.

Joka on muuten sattumalta sama luku, mitä velkaannuimme pahimpana koronakriisivuonna 2020. Siis pahimpana koronavuonna.

Siis vuonna, kun Suomi meni kiinni. Kun Uudenmaan raja oli kiinni, kun Suomeen julistettiin poikkeusolot ensimmäisen kerran sitten sotien. Kun yrityksiä piti tukea miljardeilla ja kun maskeja piti hankkia ympäri maailmaa hirvittävän kalliilla hinnalla. Ja kun rokotteita piti hankkia ja terveydenhuoltoon piti panostaa satoja miljoonia.

Ja kyllä, muistatte ihan oikein, tuolloinen kokoomusoppositio, Petteri Orpo etunenässä, vaati vielä lisää rahaa yrityksille.
 
Mutta nyt, nuo samat poliitikot nykyisessä hallituksessa, tulevat kehysriihestä ja kertovat, että jatkossa Suomi velkaantuu tuon saman verran – joka vuosi! Onhan tässä aikamoiset velkarallin veli- ja siskokullat, varsinaiset rallimestarit! Ja ruutulippu heiluu.

Samaan aikaan muu Eurooppa kasvaa ja työllistää – huolimatta Trumpin tulleista, Grönlannista tai Venezuelasta.
 
Ja tätä politiikkaa, tätä perintöä, tätä velkaantumista, tätä paikkaa EU:n tarkkailuluokan etupulpetissa ja vain kolme päivää kehysriihen jälkeen luottoluokittajien negatiiviseksi muuttamaa näkymää – he kutsuvat sitä vastuulliseksi politiikaksi. Oi aikoja, oi tapoja.

Hyvät ystävät,

Työpaikkoja ei ole tullut luvattua sataa tuhatta lisää, sen sijaan työttömiä tuli sata tuhatta.

Eikä näytä auttavan sekään, että hallituksessa on jo toinen työministeri kierroksessa. Työpaikkoja on menetetty Orpon hallituksen aikana nyt lähes 80 000. Ja tätä pääministeri kehuu verrattain hyväksi tasoksi – jään kysymään, mikä sitten on se heikko taso?

Tosiasia on, että Suomi päätyi työllisyyskehityksessä koko Euroopan pahnan pohjimmaiseksi, ennätysajassa.

Kasvua, sitäkin pääministeri on luvannut kerta toisensa jälkeen. Ei näy Hakulista, ja kello vaan käy. Kasvu oli viime vuonna Suomessa heikoimmasta päästä kaikista kehittyneistä maista.

Kasvua ei tullut, koska hallitus keskittyi saksiinsa ja vei epäoikeudenmukaisella politiikallaan suomalaisilta uskoa tulevaisuuteen.

Hyvät ystävät,

Kun hallitus itse myöntää, ettei se onnistu, se ei ole enää mielipidekysymys. Se ei ole enää mitään oppositiopolitiikkaa. 

Se on kaiketi otettava kiistattomana tosiasiana.

Hallitus on nyt tehnyt yksipuolisen antautumisen. Mutta haluaa silti jatkaa.
 
Ja tästä alkaa ongelman toinen, vakavampi puoli. Sillä kysymys ei ole vain siitä, että tavoitteita ei saavutettu.
 
Mitä tehtiin silloin, kun aidosti olisi pitänyt tehdä oikeita päätöksiä?

Päätöksiä, jotka olisivat tuoneet kansakuntaa yhteen, vakauttaneet työmarkkinoita ja luoneet uskoa tulevaisuuteen. Kohdelleet suomalaisia reilulla ja oikeudenmukaisella tavalla. 

Tässä kohtaa oikeistohallitus teki valinnan.
 
Se päätti viime töinään jakaa lähes miljardin euron veronkevennyksen yhteisöveron kautta. Veronkevennyksen, joka hyödyttää eniten suuryrityksiä, ja josta iso osa valuu osinkojen kautta ulkomaille.

Lähes miljardin.

Mitä lähes miljardi euroa tarkoittaa?

Kuinka paljon sillä olisi voitu lyhentää hoitojonoja?

Kuinka paljon sillä voitu vahvistaa julkista perusterveydenhuoltoa? 

Kuinka paljon sillä voitu tukea työllisyyttä palauttamalla suojaosat? 

Kuinka paljon sillä voitu investoida koulutukseen, osaamiseen ja vihreään energiaan?

Vastaus on: paljon. Riiheen esittämämme kasvutoimet olisi voitu kuitata tuolla yhdellä onnettomalla päätöksellä moneen kertaan.

Mutta hallitus teki toisen valinnan.

Eikä se ollut mikään neutraali valinta. Vaan puhdas arvovalinta.

Samaan aikaan, kun hallitus jakoi omille eturyhmilleen veronkevennyksiä, se jälleen kerran leikkasi ensimmäisenä niiltä, joilla on kaikkein vähiten: vanhuksilta, vammaisilta ja työttömiltä.

 
Hyvät ystävät,

Tässä kohtaa oikealta kerrotaan, että tilanne on vaikea. Kriisejä tulee, ja kaikki hallitukset kamppailevat.

Mutta ei kriiseiltä totisesti välttynyt edellinenkään hallitus, eikä varmasti välty seuraavakaan.

Mutta juuri siksi tarvitaan johtajuutta.

Johtajuus ei ole sitä, että onnistutaan helppoina aikoina.

Johtajuus on sitä, että tehdään vastuullisia ja tasapuolisia päätöksiä vaikeina aikoina.

Ja juuri siinä tämä hallitus on pahimmin epäonnistunut.

Orpon hallitus on luopunut siitä tehtävästä, jota se liput liehuen lähti tekemään.

Ja siksi on ollut perusteltua todeta, että parempi olisi, jos pääministeri jättäisi eronpyyntönsä nyt jo saman tien. Suomi pääsisi eteenpäin ja aidot kasvutoimet saataisiin liikkeelle.

Mutta jos pääministeri ei siihen johtopäätökseen kykene, niin SDP toimii. Me käytämme opposition vahvaa työkalua:

SDP kutsuu oppositiopuolueet koolle välikysymyksen valmistelua varten. Tavoitteena on kaataa tämä epäonnistunut hallitus.

Koska Suomi ei tarvitse hallitusta, joka heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa, vaan päättäjät, jotka tunnustavat tulokset ja kantavat vastuunsa.

Sillä yksi asia on varma: Suomi ansaitsee parempaa.

Hyvät ystävät,
 
Kun katsomme tätä aikaa – maailmaa, joka on levoton, Eurooppaa, joka vielä etsii suuntaansa, ja Suomea, joka on käännetty väärille urille – olisi helppoa jäädä kiinni tähän hetkeen, ensi vuoteen, seuraavaan vaalikauteen.

Mutta meidän tehtävämme ei ole jäädä paikalleen. Meidän tehtävämme on katsoa kauemmas tulevaisuuteen.

Suomessa tarvitaan nyt iso muutos. Ei siis pientä korjausta, eikä hienosäätöä. Vaan reilu suunnanmuutos. 

Tarvitaan toivoa. Tarvitaan luottamusta. Tarvitaan vastuullisuutta.

Ja ennen kaikkea: tarvitaan sitä samaa sisua, jolla tämä hieno maa on rakennettu.
 

Sillä hyvät ystävät,

Ei tätä maata ole rakennettu tuurilla. Ei suomalainen hyvinvointivaltio, eikä laajempi hyvinvointiyhteiskunta ole syntynyt sattumalta.

Se on syntynyt työstä. Se on syntynyt siitä, että sukupolvi toisensa jälkeen on tehnyt päätöksiä, jotka eivät ole koskeneet vain omaa aikaa – vaan myös tulevia.
 

Hyvät ystävät,

Arkkiatri Risto Pelkonen sanoitti tämän hienolla tavalla:

“Kaikki me seisomme menneiden sukupolvien harteilla, saamme katsella maailmaa vähän korkeammalta ja siksi näemme aina vähän pitemmälle kuin ennen, sekä eteen- että taaksepäin.”

Mietitäänpä hetki tätä ajatusta hetki.

Me seisomme toisten harteilla.

Se tarkoittaa, että me emme ole tässä yksin.

Se tarkoittaa, että meidän takanamme on sukupolvien ketju.

Ja edessämme on myös sukupolvien ketju, joka katsoo meihin.

Ja juuri siksi meillä on vastuu ja velvollisuus.
 

Hyvät ystävät,

Tämä ajatus mukanamme olemme lähteneet valmistelemaan visiotamme tulevaisuuden Suomesta, uutta poliittista ohjelmaamme.

Sillä se, mitä ennen meitä on tehty, on näkynyt arjessamme joka päivä.

Se on näkynyt siinä, kun lapsi menee kouluun, hänellä on mahdollisuus saavuttaa mitä tahansa.

Se on näkynyt siinä, että ihminen on päässyt hoitoon, kun hän on hoitoa tarvinnut.

Se on näkynyt siinä, että vaikeina aikoina yhteiskunta on kannatellut yksilöä, kun hän on kannattelu tarvinnut.

Se on näkynyt siinä, että Suomessa on voinut luottaa.

Nämä asiat ovat seurausta siitä, että joku joskus ennen meitä on päättänyt katsoa pidemmälle.
 

Hyvät ystävät,

Ja juuri siksi meillä ei ole oikeutta ajatella, että riittää, kun selvitään tästä vuodesta tai ensi vaalikaudesta.

Meidän velvollisuutemme on asettaa tavoitteita ja tehdä päätöksiä, jotka kantavat vielä silloin, kun me emme enää itse ole päättämässä.
 

Hyvät ystävät,

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ei ole koskaan ollut valmis.

Se on aina muuttunut. Se on aina uudistunut. Se on myös mukautunut.

Ja juuri siksi se on säilynyt.

On tärkeää ymmärtää, ettei hyvinvointivaltio ole museoesine. 

Se on elävä järjestelmä. Se elää ajassa. Se muuttuu ja kehittyy. Mutta sitä voidaan myös ohentaa ja murentaa.

Säilyäkseen hyvinvointiyhteiskunnan pitää elää ajassa, vastata ihmisten muuttuviin toiveisiin ja odotuksiin.
 
Siksi meidän on uskallettava tehdä päätöksiä, mutta samalla meidän on pidettävä kiinni hyvinvointiyhteiskunnan isoista kantohirsistä.

Siitä, että yhteiskunta kantaa. Siitä, että jokaisella on mahdollisuus. Siitä, että ketään ei jätetä yksin.
 

Hyvät ystävät,

Nykyään monet sanovat, että hyvinvointivaltio on liian kallis.

Sanovat, että siitä on pakko leikata, jopa luopua.

Mutta kysymys kuuluu: mikä on vaihtoehto?

Mikä on vaihtoehto yhteiskunnalle, jossa ihmiset jäävät yksin? 

Mikä on vaihtoehto yhteiskunnalle, jossa mahdollisuudet määräytyvät sen mukaan mihin perheeseen satut syntymään?

Mikä on vaihtoehto yhteiskunnalle, jossa luottamus tulevaisuuteen ja toisiimme murenee?

Hyvinvointivaltio ei ole mikään taakka. Se on Suomen vahvuus ja menestyksen edellytys.

Se on syy siihen, miksi tämä maa on pärjännyt. Se on syy siihen, miksi tämä maa on edelleen vakaa.

Mutta tämä vahvuus ja vakaus eivät säily itsestään.

Se vaatii sitä, että koulutuksemme pidetään maailman parhaiden joukossa.

Se vaatii sitä, että terveydenhuolto toimii kaikille, eikä vain valituille. Että hoitoon pääsee.

Se vaatii sitä, että ihmiset jaksavat työssään entistä paremmin, eikä heidän päälleen sälytetä liikaa vastuuta vanhempiensa hoidosta.

Se vaatii sitä, että jokaisella tänne syntyneellä tai muuttaneella on yhteiskunnassamme samat mahdollisuudet, oikeudet ja velvollisuudet.

Se tarkoittaa myös sitä, että kestävästä taloudesta pidetään huolta. 

Se tarkoittaa sitä, että velkaantuminen otetaan hallintaan ihan aidosti, eikä vain puheissa.

Mutta se tehdään tavalla, joka on oikeudenmukainen ja reilu.
 

Hyvät ystävät,

Tässä on meidän eromme Orpon–Purran hallitukseen.

Me emme näe hyvinvointivaltiota taakkana tai ongelmana. 

Me näemme sen ratkaisuna.

Me emme näe sitä menneisyytenä. Me näemme sen tulevaisuutena.

Siellä missä muut näkevät uhkia ja vastakkainasettelua, me  näemme yhteistyötä ja mahdollisuuksia.

Siellä missä muut näkevät, että ympäristö ja talouskasvu olisivat vastakkaisia toisilleen, me näemme mahdollisuuden Suomelle.

Siellä missä muut näkevät, että työntekijöiden oikeudet olisivat pois yritysten menestyksestä, me näemme voimaa yhteistyössä.

Ja siellä missä muut näkevät, että vastuullinen taloudenpito olisi vastakkain hyvinvointivaltion tulevaisuuden kanssa, me näemme, että tasapainoinen talous on edellytys hyvinvointivaltion tulevaisuudelle.

Hyvät ystävät,
Talous- ja velkakeskustelussa on viime aikoina kuultu paljon synkkiä ääniä. Tuomiopäivän pasuunaa on soitettu niin oikealta kuin vasemmaltakin.

Ikään kuin edessä oleva julkisen talouden vahvistamisurakka tarkoittaisi hyvinvointivaltiomme loppua.

Minä sanon teille: tämä ei ole totta. Nämä pasuunan puhaltajat ovat väärässä.

8,3 miljardin julkisen talouden vahvistaminen vastaa noin 2,5– 2,6 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Se on paljon, mutta ei se ole poikkeuksellinen urakka, ei sellaista, mistä ei olisi ennenkin selvitty. 

Finanssikriisin jälkeen Jyrki Kataisen hallituksessa, jossa Jutta Urpilainen toimi valtiovarainministerinä, sopeutuspäätöksiä tehtiin yhteensä noin 2,9 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Laman kourissa 90-luvulla julkista taloutta vahvistettiin noin 9 prosenttiyksikköä suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Naapurissa Ruotsissa Göran Perssonin aikana tehtiin 90-luvulla vielä tätäkin suurempi käännös – julkista taloutta vahvistettiin jopa 10 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. 

Tanskassa 80-luvun kuuluisan “perunakuurin” aikoihin julkista taloutta vahvistettiin muutamassa vuodessa yli 2,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Täsmälleen sitä mittaluokkaa, joka meillä nyt on vähintään edessä.

Kaikissa näissä esimerkeissä hyvinvointivaltiot ovat jatkaneet elämäänsä, koska tehtiin viisaita ja vastuullisia päätöksiä.

Hyvät ystävät,

Myös tämä on meidän eromme:

Siellä missä toiset näkevät vain luvut, kaaviot ja ennusteet, me näemme ihmiset.

Siellä missä toiset näkevät vain menot taulukossa, me näemme vaikutukset suomalaisiin.

Siellä missä toiset näkevät vain sakset, me näemme seuraukset.

Toimivaa politiikkaa ei tehdä vain paperilla. Se mitataan ennen kaikkea tuloksina arjen todellisuudessa.

Toimiva politiikka on valintoja. Se on arvoja.

Hyvät ystävät,

Meidän uusi poliittinen ohjelmamme lähtee tästä ymmärryksestä.

Se lähtee siitä, että kasvu ei synny tyhjästä.

Vaan se syntyy viisaista valinnoista. Se syntyy investoinneista. Se syntyy osaamisesta. Se syntyy työstä.

Ennen kaikkea se syntyy luottamuksesta.

Luottamus on talouden perusta, sen parasta valuuttaa.

Ilman luottamusta ihmiset ja yritykset eivät uskalla investoida.

Ilman luottamusta ihmiset eivät uskalla kuluttaa.

Ilman luottamusta yhteiskunta ei vain kertakaikkiaan toimi.
 
Ja tämä on meidän viestimme:

Ei pelkoa. Ei epätoivoa. Vaan luottamusta ja tukea toisillemme.
 

Hyvät ystävät,

Kuvitelkaa Suomi vuonna 2035. Kuvitelkaa aamu suomalaisessa kodissa.

Lapsi lähtee kouluun. Ei jännittäen sitä, pärjääkö.

Vaan luottaen siihen, että saa tukea. Luottaen siihen, että opettajalla on hänelle aikaa. Luottaen siihen, että jokaisella on mahdollisuus.

Koulussa ei katsota taustaa, eikä koulua ratkaise vanhempien varallisuus. Koulussa ratkaisee se, mitä lapsi haluaa oppia – ja mitä hänestä voi tulla.

Kuvitelkaa sitten nuori, joka valmistuu. Hän ei katso tulevaisuutta pelolla.

Hän katsoo sitä mahdollisuutena. Hän tietää, että osaamiselle on kysyntää. Hän tietää, että yhteiskunta tukee, jos hän horjuu tai kaatuu.

Kuvitelkaa työelämä.

Ei jatkuvaa uupumusta. Ei alistamista, pelkoa tai pompottelua.

Vaan työ, jossa ihminen jaksaa. Työ, jossa ihminen voi kehittyä. Työ, jossa palkalla pärjää. Työ, jossa ammattiyhdistysliike on kumppani – ja arvostettu sellainen. Työ, jonka varaan uskaltaa perustaa perheen.

Kuvitelkaa suomalainen vanhus.

Hän ei pelkää jäävänsä yksin. Hän tietää, että saa osaavaa ja inhimillistä hoivaa.

Hän tietää, että häntä arvostetaan. Hän tietää, että hänen elämänsä on tärkeä.

Hän ei tunne olevansa taakka lapsilleen tai ystävilleen.

Hyvät ystävät,

Kuvitelkaa suomalainen yritys.

Se ei kilpaile halvimmalla hinnalla itseään pohjalle. Se kilpailee parhaalla tuotteella tai palvelulla.

Se kehittää teknologiaa, kehittää ratkaisuja.

Se työllistää Suomessa, investoi Suomeen.

Kuvitelkaa suomalainen teollisuus.

Se ei ole jäänyt menneeseen. Se on uudistunut, hyödyntää hiilen talteenottoa, tuottaa ratkaisuja ilmastonmuutokseen.

Ja vielä:

Kuvitelkaa Suomi, jossa energia ei ole enää meille riski. Vaan vahvuus.

Se on puhdasta, kotimaista, edullista, tukee kasvua, tukee työtä.

Tukee itsenäisyyttämme.

 
Hyvät ystävät,

Me olemme nähneet tämän kehityksen ennenkin.

Puoli vuosisataa sitten Suomessa käytiin poliittista taistelua metsäteollisuutemme päästöistä.

Kysymys oli yksinkertainen: sallitaanko tehtaiden jatkaa päästöjen laskemista jokiimme ja järviimme?

Teollisuus vastusti muutosta ja pelkäsi kilpailukykynsä puolesta.

Mutta Suomi päätti laittaa päästöt kuriin.

Ilman tuota päätöstä meillä ei tänä päivänä olisi maailman moderneinta metsäteollisuutta, eikä teollista pohjaa, joka on maailman puhtaimpien joukossa.

Vastaava toistui viime vuosikymmenellä.

Kun laivojen rikkipäästöjä päätettiin vuonna 2010 rajoittaa, pelättiin. Pelättiin, että teollisuutemme kärsii, häviämme kilpailussa.

Mutta kävi jälleen päinvastoin. Suomi olikin valmis. Suomi kehitti teknologiaa, ja myi sitten ratkaisuja maailmalle.

Rikkipäästöjen vähentämisestä tulikin kilpailuetu.
 

Hyvät ystävät,

Tästä kaikesta on kyse SDP:n uudessa poliittisessa ohjelmassa. Visiomme on:

Reilu, tasa-arvoinen ja turvallinen Suomi.

Tavoitteenamme on ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä, maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointivaltio vuonna 2035.

Ja tämä ohjelma, tämä visio rakennettiin todellakin yhdessä.

Sen luomiseen on osallistunut yli tuhat suomalaista eri vaiheissa.

Ja kuten sanonta kuuluu, ihmisellä on yksi suu ja kaksi korvaa.

Tässä työssä niitä on käytetty juuri siinä suhteessa.

On kuunneltu. On keskusteltu. On rakennettu yhteistä näkemystä.

SDP:n poliittinen ohjelma ei ole vain paperi muiden joukossa.

Se on suunta, johon Suomea viemme.

Kiitos.